keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kohta se on ohi

Niin se joulu sitten tuli ja sitä juhlittiin perinteisesti sukulaisten kesken. Tänä vuonna meitä oli juhlimassa jouluaattona minä, vanhempani, pappani, isosiskoni ja toinen isosiskoni miehensä kanssa. Oli kyllä mukavaa viettää taas joulua siskon kanssa, joka asuu niin kaukana, että tulee nähtyä liian harvoin! Meidän joulu meni aika rauhallisissa merkeissä, mutta kun talossa on kaksi koiraa niin kyllä sitä vauhtiakin riitti.

                                                            Senni ja siskoni koira Leevi

Tänä vuonna Senni sai huomattavasti vähemmän lahjoja, kuin viime jouluna eli sen ensimmäisenä jouluna. Senni sai ainoastaan kanaherkkuja ja koiran keksejä. Mutta se sai sitäkin enemmän huomiota ja rakkautta. Havahduin lukiessani Karoliinan tekstiä, että miten paljon me omistajat ostetaan koirille kaikkea joululahjaksi vaikka se koira varmasti arvostaa paljon enemmän sitä, että sillä on rakastava koti ja ihmisiä jotka välittävät siitä.

Tuon tekstin jälkeen ajattelin, että suurin joululahja mitä Sennille voin antaa on se, että vietän sen kanssa aikaa ja ollaan vaan. Mä oon joutunu jättään Senniä nyt syksyn aikana tosi vähemmälle huomiolle, kun asun Kokemäellä ja sen huomaa, että se kaipaa oikeasti mun kanssa tekemistä. Niimpä me ollaan vietetty nyt Sennin kanssa vain aikaa oleskellen ja sen takia tämäkin joulu postaus tulee vasta tänään :)


Tää vuosi alkaa olemaan nyt oikeasti lopuillaan ja kohta voidaan puhua vuodesta 2015. Teinkin jo joulukalenterin yhteydessä katsauksen meidän vuoteen 2014 eli enää uuttaa vuosi katsausta en sen kummemmin ala tekemään. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja toisaalta haikein mielin muistelen tätä vuotta, sillä vaikka kaikkea kamalaa ja surullistakin on tapahtunut, niin tämä oli mieletön vuosi♥ Valmistuin kolmen vuoden aherruksen jälkeen merkonomiksi ja nyt saan opiskella koirien parissa.

Ensi keskiviikkona lähtee käyntiin koulun viimeinen aktiivinen puoli vuotta koirien parissa. Sillä syksyllä meillä onkin sitten enää työharjotteluja ja muutamia oppitunteja. Vaikka puoli vuotta tuntuu pitkältä niin silti kohta huomaan, että on kesäkuu ja kirjoittelen täällä upeasta vuodestani koirien parissa ja siitä miten se on nyt ohi. Koirat ei toki katoa koskaan elämästäni, mutta tuo upea koirien kanssa opiskelu ja mahtavat opettajat, jotka on meitä opettanut, niitä mun tulee ikävä! :)

Tammikuussa saadaan juhlia Sennin 2v synttäreitä ja myös sitä haikein mielin ajattelen, että tuo karvainen otus tulee koko ajan vanhemmaksi. Facebookin berninpaimenkoira ryhmissä olen lukenut surullisia uutisia, kun bernejä kuolee ja kauheinta oli lukea, kun erään perheen berni oli kuollut joulupäivänä! Sitä rupee aina ajattelemaan, että koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä Sennin kanssa. Sen takia haluankin nauttia jokaisesta hetkestä, kun Sennin kanssa saan olla!

Nyt me jäädään odottelemaan Sennin kanssa iltaa ja sitä, kun saadaan lähteä ulos katselemaan raketteja. Tänään nautitaan myös viimeisen kerran herkkuja ja alkoholia, sillä tammikuussa tällä omistajalla alkaa herkuton/tipaton tammikuu. Me palataan huomenna Sennin kanssa uuden vuoden kuulumisten kera, joten siihen asti: nauttikaa vuoden viimeisestä päivästä ja erityisesti antakaa läheisyyttä karvaisille kavereillenne! ♥

ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Myös Niittytassun Hani välilehteä muokattu!

                                                               

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Luukku 24: Hyvää joulua!

 
HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2015! ♥
 
 


tiistai 23. joulukuuta 2014

Luukku 23

Vuosi alkaa olemaan taas lopuillaan ja on aika katsoa mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään. Vuosi on pitänyt sisällään niin iloja kuin surujakin. On vietetty syntymäpäiviä ja sen lisäksi saatettu rakas ihminen viimeiselle matkalleen. Mutta nyt saatte lukea mitä kaikkea on tapahtunut ja muistella mennyttä vuotta meidän matkassa :)


Tammikuu
Me korkattiin vihdoinkin meidän ''kisa'' ura, kun osallistuimme seuramme (Forssan palveluskoirat) järjestämiin möllitoko kisoihin. Alokas luokassa kilpailtiin ja toiseksi sijoituttiin. Se oli mahtava kokemus, sillä siitä näki missä kohdassa me mennään Sennin treenien suhteen. Tammikuun kohokohta kuitenkin oli Sennin vuotis synttärit! Apua, siis oikeasti tuo karvainen möykky täytti oikeasti VUODEN! Vuoteen mahtui paljon hyviä asioita ja niistä kirjoitinkin silloin Sennin synttäri postaukseen.



Helmikuu
Helmikuu on oikeastaan mulle ihan pimennossa, en muista mitä kaikkea edes tapahtui. Eli luultavasti me ei tehty mitään jännää. Helmikuussa siirryttiin seuran kanssa treenailemaan lämpimään sisähalliin, jossa meidän treenit kyllä sujuivatkin todella hyvin. Koimme myös vaikeita aikoja Sennin kanssa, kun se päätti että autoon ei enää hypätä, eikä sinne mennä millään muullakaan tavalla eli siitä alkoi meidän kävely reissut treeneihin.



Maaliskuu
Vietin talvilomaa Pohjanmaalla ja sillä aikaa sain tiedon seuraltamme, että meidät on Sennin kanssa palkittu Vuoden tulokkaiksi 2013, saimme pokaalin ja diplomin. Käytiin kaverin kanssa tutustumassa Kokemäellä eläintenhoitaja linjaan. Saimme ulkoiluttaa alpakoita ja olla tunneilla mukana. Maaliskuun lopussa korkkasimme Sennin kanssa ensimmäiset mätsärimme Forssassa. Mätsärit oli hieno kokemus vaikka ne ei ihan hyvin mennytkään.



Huhtikuu-Toukokuu
Huhtikuussa me vietettiin taukoa treenailusta Sennin kanssa juoksujen ja ajanpuutteen takia. Toukokuun lopulla mä kävin ilman Senniä pyörähtämässä roadshow kiertueella, kun se oli Forssassa. Katselin kun Jenni ja ihana Kassu kilpaili kehässä :) Toukokuussa vihdoinkin kolmen vuoden uurastuksen jälkeen valmistuin taloushallinnon merkonomiksi!



Kesäkuu
Kesäkuun alussa treenailtiin aika tiivisti kotona sekä seuran ohjatuissa treeneissä, sillä mulla ei ollut vie kesätöitä ja viettelin lomaa. Ensin kävin sairaanhoitajan pääsykokeissa Hämeenlinnassa ja seuraavalla viikolla Kokemäellä projektikoira linjan pääsykokeissa. Kesäkuun lopulla sain kirjeen Hämeenlinnasta että minua ei ole valittu opiskelemaan ja samalla viikolla sain sähköpostin, että minua ei ole valittu opiskelemaan Kokemäellä, mutta olen varasijalla. Itkin ja romahdin, sillä projektikoira linja oli ollut minulle jo kauan unelma. Kesäkuun lopussa olin töissä Forssan näyttelyissä, jossa myös tapasin pitkästä aikaa Sennin kasvattajat, jotka olivat tulleet näyttelyyn Sennin veljen kanssa.



Heinäkuu
Heinäkuu meni kokonaan siihen, että olin itse kesätöissä. Senni vietti taukoa treenailusta, kun seuran ohjatut olivat kesätauolla.



Elokuu
Elokuun alussa Senni sai berni kaverin kyläilemään, kun Marianne ajeli Rokin kanssa Forssaan meidän luo. Yksi torstai tulin kotiin ja olin saanut kirjeen, jossa päällä luki Sasky. Avasin kirjeen ja romahdin itkuun, sillä se kirje muutti mun elämän kokonaan. Minut oli valittu opiskelemaan Kokemäelle projektikoira linjalle!! Soitin kaverit ja vanhemmat läpi ja kerroin ilouutisen. Siitä asti leijuin onnellisena sillä se oli se mitä olin halunnutkin. Mutta samaan aikaan olin todella surullinen, kun joudun jättämään Sennin kotiin. Elokuussa oltiin Jennin ja Kassun kanssa Helsingissä Maailman Voittajassa. Se oli ikimuistoinen reissu monella tapaa ;)



Syyskuu
Syyskuussa käytiin katsomassa pienen pientä kissanpentua mun papalla. Valitettavasti ilo muuttui suruksi, sillä kissanpentu ei jäänyt henkiin <3 Kuukausi meni koulua käydessä ja koiria kouluttaessa, sillä piti kouluttaa projektikoiraa, mutta samalla piti viikonloppuisin kouluttaa omaa koiraa, jotta joskus voitaisiin korkata oikeat toko kisat. Ulkoiltiin Jennan ja Sannan kanssa metsässä nauttien hyvästä seurasta, samalla kun projektikoirat saivat viilettää vapaana.



Lokakuu-Marraskuu
Lokakuussa koitti kauan odotettu syysloma, jota vietin jälleen siskoni luona Pohjanmaalla. Syyslomalta palatessani sain uuden projektikoiran itselleni ja sen kanssa luotiin suhdetta ja treenailtiin. Proko pääsi myös ensimmäistä kertaa mukaani Forssaan marraskuun alussa. Lokakuun lopussa mun rakas pappani nukkuin pois ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen marraskuussa. Se oli todella raskasta, mutta nyt papan on hyvä olla <3 Marraskuu on myös ollut henkisesti todella raskas sillä koulussa kaikki ei ole mennyt hyvin. Olen miettinyt koulun lopettamista sekä opiskelujen siirtämistä, sillä voin oikeasti henkisesti niin huonosti koulun takia, että mietin onko tässä mitään järkeä?  Mutta puhuttuani meidän ihanan ryhmänohjaajan kanssa päätin, että käyn koulun tavalla tai toisella loppuun. Treffailtiin Simbaa, jonka kanssa Senni rakasti leikkiä ja touhuta. Marraskuun lopussa mä myös vietin synttäreitä, kun täytin 19 :)



Joulukuu
Vitsi miten nopeasti joulukuu tuli! Puoli vuotta on nyt koulusta käyty ja puolet koirapuolesta on nyt käyty! Toisinaan sitä ajattelee, että hitsi kun aika menee nopeesti, mutta toisaalta se on ihan kivakin. Vieläkin on aikoja, kun henkisesti melkein romahtaa, mutta suurimmat murheet ainakin toistaiseksi on nyt ohitse! :) Mä olen oppinut koulussa tähän mennessä jo aivan tajuttomasti ja oon kehittyny ainakin omasta mielestäni koiranohjaajana, kiitos siitä kuuluu meidän ihanille ryhmänohjaajalle ja työnohjaajalle 2xM ! :) Nyt on aika hengähtää ja laittaa aivot ainakin melkein narikkaan, sillä nyt vietetään joulua!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Luukku 21 & 22

Eilinen päivä meni kiireesti ohi ja ehdin avaamaan koneen ensimmäisen kerran vasta ilta myöhään, silloin mulla ei riittänyt enää virtaa tulla kirjoittelemaan blogiin. Joten yhdistän nyt eilisen ja tämän päivän kalenterin luukut ja kirjoittelen teille kuulumisia :)

Eilen päivällä käytiin katsomassa mun mammaa ja vietiin joululeivonnaisia sille. Joka kerta on yhtä haikeaa mennä mammalle, kun ei näe enää pappaa, joka aina niin iloisesti otti vastaan ja kiitteli kauheasti leivonnaisista. Ei ole kuin vaatteet ja tavaroita muistuttamassa siitä aivan ihanasta ja tärkeästä ihmisestä. En näe pappaa enää koskaan, mutta muistot onneksi säilyvät ja niitä kukaan ei voi viedä! Pappani nukkui pois luotamme siis lokakuun lopulla <3

Mamman kanssa juteltiin hetki ja äidin kanssa laitettiin joulukoristeita mammalle, jotta tulisi jouluisempaa ja saisi mammakin nauttia joulusta. Mammalta lähdettiin ajelemaan mun isän isälle ja vietiin sinne myös joululeivonnaisia. Pappa oli jo koristellut joulua kotiinsa ja mä vielä kaivoin kaapista lisää koristeita ja laitoin niitä esille niin tuli jouluisempaa. Löydettiin papan kanssa sen kaapista kauniit kukkaset, jotka laitettiin myös esille. Kauheasti joulua ei laitettu, kun pappa tulee perinteisesti jouluaatoksi meille juhlimaan.


Tänään aamulla heräilin yhdeksän aikaan ja päästin Sennin mun viereen hetkeks, ennen kuin nousin ylös. Siinä vaiheessa, kun Senni rupes heittelemään mun tyynyjä ja potkimaan mua niin päätin, että on aika nousta ylös ja mennä aamupalalle.


Sennin kanssa syötiin aamupalaa ja samalla katseltiin telkkarista viimeinen jakso Showhauta. Senni on aina niin hellyyttävä, kun se katselee mun kanssa ohjelmia joissa on koiria! Se menee telkkariin kiinni ja yrittää kuonolla tökkiä niitä koiria. Mutta sitten, kun ei jaksa enää katsella telkkaria, niin hyppää mun viereen sohvalle ja ottaa rennosti.


Päivällä me lähdettiin pitkästä aikaa pitkälle metsälenkille Sennin kanssa, kun tännekin saapui vihdoin talvi, eikä ole enää niin kuraista. Senni riehui hulluna lenkillä, kun oli niin iloinen lumesta ja siitä, että pääsi lenkille, kun eilinen meni kotona tassua levätessä. Mun isä käveli meidän edellä ja poikkesi metsään ja teki siinä pienen lenkin, jonka jälkeen palasi takaisin tielle. Mä Sennin kanssa jäljestin reitin mistä isä oli mennyt. Hienosti Senni kyllä jäljesti ja löydettiin isän luokse.

Kaksi tuntia me oltiin ulkoilemassa, mutta ei sitä Sennistä huomannut kyllä yhtään. Energiaa ja intoa tuosta koirasta löytyy vaikka muille jakaisi. Pitäisi etsiä leikkikavereita, niin saisi purkaa energiaansa vähän painimiseen ja juoksemiseen! Ehkä me nyt joululoman aikana voitais treffailla taas joitakin koirakavereita.

Huomenna me siivotaan ja valmistellaan kotiinkin joulu! Ja yritetään ottaa edes yksi onnistunut joulu kuva Sennistä. Jouluaattona toivottavasti sitten blogiin päätyy hienoja joulu kuvia :)




lauantai 20. joulukuuta 2014

Luukku 20

Tällä kertaa luukusta löytyis meidän perus kuulumisia, kun niitä ei ole täällä pitkään aikaan nähty! :)

Aamusta heräiltiin puoli kymmenen aikaan tai oikeastaan mä heräsin, sillä Senni oli heräillyt muiden kanssa jo ennen kahdeksaa. Ihanaa kun saa nukkua aamulla pitkään, sillä mulla alkoi eilen joululoma ja kouluun palataankin sitten vasta seitsemäs päivä tammikuuta. Me leivottiin äidin kanssa aamulla joulutorttuja joulua varten ja huomenna me leivotaan aamulla pullaa. Piparit me leivottiin jo aiemmin eli ne on jo valmiina joulua odottaen.



Päivällä me lähdettiin mun siskon kanssa käymään Somerolla kaupassa, kun siellä oli loppuunmyynti. Ei sieltä oikein mitään järkevää löytynyt, kun se on aina ollut enemmän sellainen ''romu'' kauppa. Mä ostin saippuaa ja sisko osti hienon tarjoilulautasen sekä korvakorut. Samalla reissulla käytiin Tokmannilla pyörähtämässä ja sainkin ylipuhutta siskon ostamaan joulukuusen jalan itselleen, että voi käydä hakemassa sitten joulukuusen :) Mun piti ostaa Tokmannilta itselleni talvi crocsit, mutta sielläkään ei ollut mun kokoa, joten en sitten ostanut mitään. Kauheasti olisi tehnyt mieli ostaa kaikkea Sennille, mutta ajattelin pitää tällä kertaa reissun sellaisena, että ei tartu mitään koiriin liittyvää matkaan :)

Illalla lähdettiin ihanaan pieneen pakkaseen reippailemaan Sennin kanssa. Kierrettiin tällä kertaa alueella, jossa tulee ihmisiä sekä koiria vastaan, jotta saadaan harjoitella Sennin kanssa koirien ohittamista ilman, että tarvitsee vetää. Hienostihan se onnistui ja kertaakaan ei tarvinnut Sennille korottaa ääntä tai väkisin vetää, sillä se tuli todella kauniisti! Saan olla ylpeä tuosta karvapalleroisesta, sillä koirien ohittaminen ei aina ole todellakaan ollut yhtä helppoa :)

Kun tultiin lenkiltä kotiin alettiin ihmettelemään, että mistä tulee verta, kun lattialla menee tasaisen välimatkoin veriläikkiä. Senni tutkittiin läpikotaisin ja tassustahan sitä verta sitten tuli! Tutkittiin tassu ja putsattiin se, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Luultavasti kynsi vain mennyt jotenkin pahasti ja siitä johtui tuo veren tuleminen. Laitettiin tassuun sideharsoa ja päälle vanha sukka, joka teipattiin ettei Senni saa sitä pois. Hyvin pääsee silti kävelemään ja ei yritä edes saada sukkaa pois. Meidän pikku potilas saa nyt levätä illan rauhassa :)


perjantai 19. joulukuuta 2014

Luukku 19


Mitä rotuja haluaisin omistaa isona?

Valkoinenpaimenkoira

Ystäväni omistaa valkoisenpaimenkoiran ja se on aivan mahtava rotu. Se on hyvä harrastuskoira, jonka kanssa on helppo harrastaa vaikka mitä. Tällä koiralla haluaisin harrastaa hakua ja tottelevaisuutta. Valkkarit ovat luonteeltaan tasapainoisia, tarkkaavaisia ja helposti koulutettavia.
 

Belgianpaimenkoira malinois

Malikoita koulutetaan tuolla koululla ja sitä kautta olen tutustunut kyseiseen rotuun. Malikat on työteliäitä, nopeita oppimaan ja tarpeen mukaan agressiivisia. Malikasta haluaisin itselleni ipo koiran ja tottakai myös tottelevaisuutta opetan.


Labradorinnoutaja

Labbiksen haluaisin itselleni metsästys käyttöön sekä harrastuskaveriksi. Labbikset ovat ystävällisiä, miellyttämishaluisia, tottelevaisia ja innokkaita.


Berninpaimenkoira

Tähän ei varmastikkaan tarvitse selityksiä kirjoitella, miksi bernin haluaisin omistaa J Bernin otan luultavasti Sennin pennuista tai sitten Niittytassun kennelistä.
 

torstai 18. joulukuuta 2014

Luukku 18


Sennille tarvikkeita

Oon jo pitkään ajatellut koota tällaisen postauksen, johon keräisin kaikenlaisia tarvikkeita, joita Sennille haluaisin ja joita tulen jossakin vaiheessa ostamaan.

Julius K-9 valjaat on yhdet ehdottomat, jotka haluan jossakin vaiheessa. Valjaat sopisivat hyvin haku harrastukseen ja jäljestykseen. Eli nämä tulisivat vain harrastus käyttöön ei hihnalenkkeilyyn.
 

Gappayn patukka Näitä me käytetään koulussakin leikkimiseen ja nää on todella hyviä ja kestäviä. Sekä plussaa näissä on se, että on kaksi kahvaa
 

Sadetakki Tää helpottais sateella todella paljon, kun ei kastuisi koko koira eikä tarvi kuin tassut pyyhkiä.
 

Rukka Form Neon- valjas Nämä valjaat tulisi jäljestystä varten
 
 

Rukka Bliss Polar – panta Meillä on tällä hetkellä tämä panta violetin värisenä, mutta se on jo todella kulunut. Haluaisin keltaisena tämän noiden valjaiden seuraksi.
 

Rukka Bliss Polar – multitalutin Uusi talutinkin pitäisi hankkia, joten siitä syystä nyt olisi hyvä ottaa samaa sarjaa myös keltainen Rukan talutin. Ennestään meillä on tämä punaisena ja on kyllä todella kestävä.
 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Luukku 17

Nyt palataan ajassa taaksepäin ja muistellaan millainen tuo karvapallero oli pentuna, sillä tammikuussahan se täyttää jo kaksi vuotta! :)








tiistai 16. joulukuuta 2014

Luukku 16


Tavoitteet vuodelle 2015

Viime vuonna kirjasin tavoitteet tälle vuodelle ja niinpä ajattelin tänäkin vuonna kirjoittaa tavoitteet vuodelle 2015 J

Toko: Edelleen meidän ykköslaji! Nyt yritetään panostaa enemmän treeneihin, kun olen viikonloput kotona. Ei keksitä enää tekosyitä miksi ei voitas treenata. Nyt mulla on niin paljon tietoa tottiksen opettamisesta, että vielä me noustaan kisa kentille J

Haku: Jos ehditään niin tätä ois kiva alkaa harrastamaan, sillä uskon että Senni oisi tässä todella hyvä.

Jäljestys: Jälkee ruvetaan tekeen useemmin ja pikku hiljaa vaikeutetaan ja tehdään Sennille lisää haastetta.

Match Showt: Nyt yritetään mennä mahdollisimman moniin, jotka on lähellä jos vain koulun ohella ehditään

Lenkkeily: Joka päiväinen asia, mutta nyt ruvetaan kerran viikossa ottaan mukaan metsälenkit, sillä Senni viihtyy todella hyvin metsässä.


Ja kaikkien näiden lisäksi treffaillaan Sennin sisaruksia, koira kavereita, mennään virallisiin lonkka/kyynär kuviin ja laitetaan jalostusasioita etenemään! J

maanantai 15. joulukuuta 2014

Luukku 15

Luvassa on julkaisemattomia kuvia, joita ei ole blogissa nähty ennen







lauantai 13. joulukuuta 2014

Luukku 13

THIS IS NOT A HOBBY. IT IS LATE NIGHTS AND EARLY
MORNINGS. IT IS STRUGGLE. IT IS TRIMPH. IT PUSHES
YOUR BONDARIES AND TESTS YOUR ABILITIES DAILY.
ONE MOMENT IT EXPOSES YOUR WEAKNESSES
ONLY TO LET YOU SHINE YOUR BRIGHTEST IN THE NEXT.
IT IS NOT FOR EVERYONE. HECK, IT'S HARDLY FOR ANYONE.
BUT IN THAT MOMENT WHEN ALL COMES TOGETHER, WHEN
MAN AND BEAST ARE ONE, THAT MOMENT
IS WORTH ALL THE HARD WORK AND SACRIFICE.
IT IS NECESSARY AS BREATH, AS THE BLOOD IN YOUR VEINS.
NO, THIS IS NOT A HOBBY. IT IS WAY OF LIFE.
 
 


perjantai 12. joulukuuta 2014

Luukku 12

Vihdoinkin se on julkista. Tätä olen odottanut jo kauan, että saan sen myös teille kertoa ja tekin näette. Mutta mitä ihmettä se on?

''Minna vaihtoi ihmiset eläimiin''
 
Kuvaaja Lassi Puhtimäki
 


torstai 11. joulukuuta 2014

Luukku 11


Miksi mä olen koiraihminen?


Mä en voi puhua vielä, että mulla ois pitkä koirahistoria, koska täytin itse vasta 19, mutta voin sanoa, että koirat on mun juttu.

Ennen tätä koulun alkua mä en ole ollut täydessä vastuussa yhdestäkään koirasta, sillä en ole omistanut tai omista edelleenkään virallisesti yhtäkään koiraa. Senni on mun vanhempien koira virallisesti eli en ole siitäkään vastuussa koko päiväisesti. Tällä hetkellä olen vastuussa koulun projektikoirasta ja välillä se tuntuukin kuin se olisi oma, koska se kulkee aina mukana menin mihin tahansa. Se lähtee viettämään viikonloppuja ja lomia kanssani Forssaan, koululla se on aina minulla asuntolalla.

Voin sanoa, että Senni on tavallaan elämäni koira, sillä ilman sitä en juuri nyt opiskelisi eläintenhoitajaksi projektikoira linjalla. Sennin kautta tutustuin tottiksen ihmeelliseen maailmaan ja siitä lähti kipinä siihen, että haluan työskennellä eläinten ja erityisesti koirien parissa. Ilman Senniä mä varmasti tällä hetkellä istuisin kotona ilman koulu paikkaa ja töitä? Senni ei todellakaan ole aina se ihana ja helposti koulutettava koira ja monesti on tehnyt mieli lähettää se mahdollisimman kauas, mutta samalla se on opettanut mua hirveästi.

Tähän mennessä tää koulu on opettanut mua elämässä ihan hirveästi. Mä oon oppinut paljon uutta koirista ja niiden kanssa harrastamisesta. Oon oppinu että musta oikeasti löytyy auktoriteettiä koirien kouluttamiseen ja osaan bilettää koirien kanssa. Oon oppinu, että ei oikeasti ole niin hirveää tehdä koiran kanssa töitä, kun 9 muuta ihmistä+2 opettajaa katselee.




Parhaita puolia tässä kaikessa on se, että koirien kautta mä olen löytänyt paljon uusia ja ihania ihmisiä, koiraihmisiä. Osa näistä ihmisistä kulkee yhä mukana ja osa on jäänyt matkan varrelle, mutta aina tulee uusia. Kuinka moni näistä ihmisistä olisi jäänyt tapaamatta, jos mulla ei olisi koiraa jonka kanssa harrastaa? Uskon, että olisin todella yksinäinen tällä hetkellä, ilman näitä kaikkia ihmisiä, nimenomaan koiraihmisiä!

Koiraihmisten kanssa puhuminen on aina paljon helpompaa, sillä on aina yksi yhteinen asia mistä voidaan jutella, koirat. Mä olen oikeasti todella ujo enkä todellakaan kovinkaan sosiaalinen ihminen, mutta koiraihmisten seurassa tunnen itseni oikeasti paljon rennomaksi kuin ns. normaalien ihmisten seurassa. En tietenkään tarkoita sitä, että en voisi tulla toimeen ihmisten kanssa joilla ei koiraa ole, mutta koiraihmisiä on helpompi lähestyä.

Koiraihmiset myös tajuaa paremmin miksi et panosta ulkonäköösi vaan laitat suosiolla jo valmiiksi likaiset vaatteet päällesi, kun taas ns. normi ihmiset pähkäilevät tunnin vaatekaapin edessä, että mitä sitä laittaisi yllensä. Itse kuljen melkeimpä aina treenivaatteet päällä, jotka on kuraiset ja karvaiset. Mun melkeimpä jokaisen takin taskusta löytyy jotakin koiran herkkuja ja koiran kakkapusseja. Ne on osa mun elämää ja niitä tulee aina löytymään mun taskuista.



Kaikkein parhainta koirissa on luottamus, joka sun ja koiran välille syntyy. Kaikki ihanat treeni hetket ja lenkit sekä sohvalla makoilut, ne on osa sun ja koiran välistä suhdetta. Mikä oikeasti on ihanampaa kuin katsella iloista koiraa, joka nauttii tehdessään sun kanssa?

Ainoata rakkautta jota rahalla voi ostaa on koirat <3