torstai 29. tammikuuta 2015

Kahdeksan kilometriä ja yksi nyrjähtänyt nilkka

Koiralla ja omistajalla molemmilla riitti tänään unta aamulla, sillä kello oli jo melkein kymmenen, kun me vasta noustiin ja haaveiltiin aamupalan syönnistä. Aamupalan jälkeen katseltiin hetken aikaa telkkaria ja hengailtiin sohvalla. Tai siis Senni hengaili, koska se ei jättänyt mulle kuin pienen tilan sohvalta :)

Puolilta päivin syötiin ruokaa ja vaatetettiin, jonka jälkeen lähdettiin ulkoilemaan, koska ulkona oli edelleen ihana ilma, paljon lunta ja ei yhtään pakkasta! Kierrettiin tänään eri lenkki, kuin eilen, sillä tällä kertaa me mentiin tielle, jossa ei liiku autoja ja annettiin Sennin juosta vapaana pitkiä matkoja. Oli hieman liukasta tiellä sillä Senni meni muutaman kerran pyllylleen, kun innoissaan juoksi. Lenkille tuli matkaa kaiken kaikkiaan yli kahdeksan kilometriä ja aikaa meni lähemmäs kaksi tuntia.

Lenkin päätteeksi me vie poikettiin koirapuistoon, jotta Senni sais juosta loputkin virrat itsestään, ennen kuin mennään sisään. No tapaturmilta ei voitu tällä kertaa välttyä, kun itsekin innostuin ehkä hiukan liikaa. Mun piti lähteä juoksemaan Senniä karkuun, mutta juoksin suoraan kuoppaan ja nilkka nyrjähti aika kivasti. Sen lisäks Senni innostui, kun luuli, että leikin ja nappasi mua kyynärpäästä kiinni. Siinä ei ollut kyllä itku kaukana, kun nilkkaan ja kyynärpäähän sattu ja rakas luulee, että mä leikin, kun makaan maassa :)

Saldona siis tälle päivälle yksi nyrjähtänyt nilkka, yksi kipeä kyynärpää, kahdeksan kilometriä ja kaksi tuntia ulkoilua. Kaikesta tapaturmista huolimatta meillä oli tosi hauskaa! ♥ Illalla mennään vie tekemään pieni lenkki, mutta siihen asti Senni taitaa vain nukkua, sillä sängyn alta kuuluu mukavaa kuorsausta tällä hetkellä.






keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Syy minkä takia jaksan päivä kerrallaan eteenpäin

Ensimmäisenä haluun kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoitte tsemppaavia juttuja tuohon edelliseen postaukseen! ♥ Tuo postaus keräsikin enemmän huomiota, kuin olin ajatellut, nimittäin sen päivän aikana blogissa vieraili yli 500 kävijää :) Kaikesta tuosta surusta huolimatta mun on jatkettava elämää päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi mulla on yksi valo elämässäni, Senni♥

Tänne on vihdoinkin rantautunut ilma, josta mä voin sanoa oikeasti pitäväni! Täällä nimittäin on lunta (jota sataa koko ajan lisää), mutta pakkasta ei ole ollenkaan tai sitä on korkeintaan 1-5 astetta. Rakastan tota ilmaa ja viihdyn ulkona, kun siellä oikeasti ei ole sitä -20 astetta pakkasta. Tossa säässä oli hyvä lähtee myös Sennin kanssa ulkoilemaan ja tehtiinkin yli kahden tunnin ulkoilu.



Kierreltiin pitkin poikin ja nautittiin isoista lumikinoksista. Tai Senni taisi niistä enemmän nauttia, kun sai niissä tarpoa ja hyppiä, mä menin vain hihnan jatkeena perässä ja naureskelin, kun oli niin ihanaa katsella, kun koira nautti :) Pitkän lenkin päätteeksi me mentiin vie hetkeksi koirapuistoon ja Senni sai juosta vapaana. Puistossa ei ollu muita koiria, joten Senni sai nauttia suuresta juoksu alueesta yksin. Ja päätettiin ottaa siinä myös pieni pätkä tottista niin nähdään missä vaiheessa mennään ja mitä pitää harjoitella.

Aluks otettiin pätkä seuraamista vauhdin muutoksilla ilman, että tehtiin käännöksiä. Se suju todella hyvin ja tällä kertaa jopa katsekontakti pysyi! Sen jälkeen kokeiltiin seuraamista ja otettiin mukaan vasemmalle sekä oikealle käännöksiä ja täyskäännöksiä. Yllätyin positiivisesti miten hyvin noi täyskäännökset suju Senniltä, sillä me ei olla harjoteltu niitä varmaan yli puoleen vuoteen.

Otettiin loppuun luoksetulo muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla jätin Sennin istumaan ja menin itse noin 10 metrin päähän, kutsuin luokse ja puoli välissä matkaa kehuin, koska vauhti oli hyvä! Senni tuli loppuun asti täydellä vauhdilla ja nappasikin palkan niin vauhdilla mun kädestä, että käsi sai kokea hampaiden kolahduksen, josta seurauksena mulla on mustelma kädessä! Mutta tehtäessä sattuu ja tapahtuu, joten mustelma on siitä muistona.

Toisella kerralla mä jätin Sennin makaamaan maahan ja menin itse noin 15 metrin päähän. Käännyin Senniin päin ja odotin hetken, jonka jälkeen jälleen kutsuin luokse ja tällä kertaa kehun jälkeen lähdin itse pakittamaan, jotta Senni pitä täyden vauhdin loppuu asti. Nyt pitäisi ruveta treenaamaan luoksetulon loppuosaa eli niin, että Senni siirtyy sivulle.

Huomioita treenistä:
-Tunnetila saatava pysymään koko harjoituksen ajan, nyt hieman hiipui loppua kohti!
- Luoksetulon loppuosaa alettava treenaan
- Kuvaaja mukaan, jotta nähdään edistyminen!
- Kaukojen opettelua ensi kerralla

Treenin jälkeen Senni sai vie hetken juoksennella, mutta oli ilmiselvästi väsynyt, kun päätti mennä makoilemaan maahan ja syömään lunta. Päätettiin sit lähteä kotiin ja oikeastaan lähdettiin hyvään aikaan, sillä nyt ulkona on järkyttävä lumisade. Nyt Senni on niin väsyny, että se ei jaksa leikkiä vaan nukkuu tuossa lattialla.

Mainostetaas tähän loppuun mätsäriä, jonka meidän seura järjestää! :) Me mennään Sennin kanssa kokeileen miten sujuu. Kuinka moni muu on tulossa? :) Match Shown tiedot tästä linkistä!



maanantai 26. tammikuuta 2015

Tajusin ei tän näin pitänyt mennä

Kun mä alotin opinnot elokuussa 2014 Kokemäellä, mä en tiennyt mikä mua odottaa tammikuussa. Kaiken piti olla hyvin ja mun piti valmistua huhtikuussa 2016, mutta toisin kävi. Mä en opiskele enää Kokemäellä, olen muuttanut takasin Forssaan ja elän elämäni vaikeinta aikaa. En tiedä moniko on huomannut Minna-välilehdeltä, että olen sinne muokannut tekstiin keskeyttäneeni opintoni 21.1.2015 ja yliviivannut valmistumiseni keväällä 2016.

Nyt mä uskon, että moni teistä lukijoista ajattelee mielessään ''Motivaatio ei riittänyt ja innostus koiriin lopahti''. Ei, ei todellakaan ole kyse motivaatiosta tai siitä, että mulla innostus ois lopahtanut vaan siitä, että musta levitettiin perättömiä valheita ja musta tehtiin syyllinen moneen asiaan eli tapahtui koulukiusaamista AIKUISlinjalla! Mä en nyt rupee tähän sen kummemmin selittämään mitä tapahtui, koska tässä on kyse niin vakavista asioista, että koen vain mut tuntevien ihmisten tarvitsevan tietävän niistä asioista.

Jos vain voisin jotenkin palata ajassa taaksepäin niin mä palaisin, mutta mä en voi. Mulla on järjetön ikävä tota koulua ja kaikkee niitä ihania koiria, joiden kanssa sain viettää elämäni mahtavimman puoli vuotta, niitä opettajia jotka opetti mulle paljon uusia asioita koirista!  Mulla on jäljellä enää vain muistot kaikesta tuosta ihanasta ajasta ja erittäin huono mieli... Tän asian takia on vuodatettu/vuodatetaan monet itkut! Mulla on niin järjettömän ikävä tuonne takas, että en osaa pukea sitä ikävää sanoiksi!


lauantai 24. tammikuuta 2015

Niittytassun Hani 2 vuotta!

Tasan kaksi vuotta sitten tähän maailmaan syntyi 10 pientä ja terhakkaa bernin pentua. Tuolloin ei ollut edes tiedossa vielä, että yksi noista pienistä karvapalleroista tulisi meidän perheeseen. Meillä ei koskaan ennen ole ollut narttu koiraa, mutta en kadu hetkeäkään, että Senni oli viimeinen pentu joka oli vapaana ja perheeseemme tuli ensimmäinen narttu koira! Voi sitä onnen määrää mikä oli kaksi vuotta sitten, kun Sennin haimme kotiin. Pennun tuoksua ja pennun päättömiä kohelluksia! <3

Vuosi ollaan taas vietetty yhteisiä hetkiä, jotka on koostunu onnellisista hetkistä, mutta on tuo osannut hermojakin kiristellä kahden vuoden aikana! Tuntuu, että tuosta koirasta ei virta lopu ollenkaan vaikka ikää tulee lisää. Nyt me voidaan onneks vaikka joka pv treenailla, kun mä muutin takasin Forssaan.  Vuoteen on mahtunu paljon kaikkea kivaa ja toivon, että meillä on vielä monen monituista vuotta edessä yhdessä!

Onnea rakas 2v! <3 Onnea myös sisarukset!
 
Vasemmalla ikää 3kk ja oikealla 2v!
 
Vasemmalla ikää 4kk ja oikealla 2v

 
 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Miksi mä bloggaan?

Miksi mä sit bloggaan? Ja miksi mä aloitin blogin pitämisen?

Mä alotin bloggaamisen syksyllä 2013, kun keväällä meille oli saapunut koiranpentu. Mä halusin kirjoittaa julkisesti blogia meidän treenamisesta ja ihan vain kirjoitella Sennin kuulumisia. Halusin et muut erityisesti berninpaimenkoiran omistavat sais nähdä millaista meidän elämä on. Ja tietysti erityisen hyvä syy oli myös aloittaa kirjottamaan, että Sennin kasvattajat/sisarukset sais lukea meidän elämästä.

Myös yksi syy oli se, että voin sitten ajoittain katsoa täältä miten meidän treenit on sujunut ja miten me ollaan edistytty. Oon myös saanu täältä vertaistukea moniin ongelmiin koirien kanssa. Sen lisäks oon aina pitänyt kirjoittamisesta.

Kun mä kirjotan tänne kuulumisia ja meidän treenamisesta, onko se oikeasti kaikki mitä mun elämässä tapahtuu? Ei ei se todellakaan ole mun koko elämä, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole tarvetta kirjoittaa tänne kaikkea mitä mun elämässä tapahtuu. En mä edes halua kirjoittaa tänne kaikkea henkilökohtaista, koska ne ei kuulu kaikille ja jos haluaa tietää musta enemmän, niin muhun voi tutustua ihan henkilökohtaisesti!

Moni myös ihmettelee miksi mä en kirjoita tai laita kuvia mun projektikoirasta. Tai kerro oikeastaan juuri mitään mun koulusta ja siitä mitä me siellä tehdään. Mä oon pahoillani, mutta mä oon vaitiolovelvollinen kaikesta mitä nään, kuulen ja mitä me tehdään. Jos oikeasti kiinnostaa tuo ala ja se mitä me tehdään niin ottakaa yhteyttä mun ryhmänohjaajaan eli projektikoiravastaavaan Minna Pessiin.

Oon iloinen, että jopa 41 rekisteröitynyttä lukijaa on kiinnostunut meidän asioista. Kauhean usein kommentteja ei meille satele, mutta ne vähätkin mitä tulee saa mulle useimmiten hymyn huulille. En voi sanoa, että en olisi saanut yhtään negatiivista kommenttia, mutta onneksi meidän elämää ei sentään ole vie ruvettu arvostelemaan! :)

En voi myöskään sanoa, että en toisinaan miettisi, että lopettaisin blogin kirjoittamisen tai pitäisin edes taukoa. Niin en voi sanoa, koska silloin valehtelisin teille. Mun on jopa tunnustettava, että mietin lopettavani blogin vuoden vaihteessa, mutta tässä sitä ollaan edelleen. Ainakin toistaiseksi jatketaan blogin kirjoittamista, mutta postauksia tulee useimmiten viikonloppuisin, koska mä lähden illalla takaisin Kokemäelle :)

Kiitos teille kaikille lukijoille ja kommentoijille, jotka seuraatte meidän touhuja ja arkea! :)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kolmen ässän kopla kokoontuu

Tänään pidettiin hauska päivä Sennin kanssa, kun pitkän pohdinnan ja sumplimisen jälkeen treffailtiin Santtua ja Seroa. Ja arvatakin saattaa, että kyseessä oli berni kamuja :) Santtu on Sennin isoveli, sillä se on myös Niittytassun kennelistä ja sillä on samat vanhemmat kuin meidän Sennillä, mutta Santtu on syntynyt 2012.

Hyvin huomasi, että nuo kaksi on sisaruksia! Samanlaiset kasvonpiirteet, luonne on samanlainen ja kooltaan olivat melkein saman kokoisia. Meno oli kyllä sellaista, että päätä huimasi välillä, kun pelkäsi, että milloin 3 berniä hyökkää takavasemmalta kimppuun. Yksi meistä sai osakseen kolmen bernin hyökkäyksen, kun lensi pyllylleen maahan.

Kaikki kolme tuli hyvin toimeen ja vauhtia olisi varmasti riittänyt vaikka loppu päiväksi. Reilu tunti me kaiken kaikkiaan ulkona oltiin. Ensi kerralla me mennään Santun ja Seron luokse, sillä matkaa on vain puolen tuntia. Tehdään pieni kävelyretki ja mennään paistamaan makkaraa ja koirat saa juosta vapaina ja riekkua niin paljon kuin haluavat :)

Saatiin tunti sen jälkeen tekstiviesti, kun oltiin kotona, että Sero ja Santtu nukkuu autossa takaluukku auki! Eli ilmeisesti energia loppui ja ei jaksettu siirtyä sisälle nukkumaan :)
Santtu etualalla ja Senni takana
Sero meni äiskän syliin turvaan :)
Niittytassun Federico ja Niittytassun Hani

''Täälläkö oli rapsutuksia tarjolla?''

 
 
 Välipalaa! Senni kivellä, Sero kiven vieressä ja Santtu kiven takana :)
 
Sero

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuoden toinen päivä

Niin se vuosi vaan vaihtui taas ja nyt ollaan käännetty uusi sivu elämässä ja eletään vuotta 2015 :) Meidän uudenvuoden vietto meni ihan kotosalla. Käytiin illalla Sennin kanssa lenkkeilemässä reipas tunnin lenkki ja samalla ihmeteltiin kauheaa pauketta joka kuului. Meillä ei pelätty raketteja yhtään, onneksi! Senni vain ihmeissään katseli ympärilleen aina, kun kuului pauketta. Voin sanoa, että olen oikeasti todella iloinen, että meillä on koira joka ei pelkää raketteja! Sennin Luca veli pelkää raketteja, samoin mun siskon koira Leevi pelkää.

Illasta me katseltiin New year's eve telkkarista ja herkuteltiin sipseillä ja muutamalla alkoholilla. Me ei kauheasti Uutta vuotta jaksettu juhlia ja juhlittiinkin vain perheen kesken. Tasan klo 12 mentiin ampumaan muutamat raketit taivaalle ja toivoteltiin uudet vuodet tuttaville ja ystäville. Sellainen meidän uusi vuosi oli, noin lyhykäisyydessään.

Tänään meidän oli Sennin kanssa tarkoitus treffata Sero ja Santtu (berninpaimenkoiria) koirapuistossa, mutta aamulla kun katsottiin ikkunasta päätettiin, että siirretään tapaamista. Ulkona satoi kaatamalla vettä ja melkein kaikki lumi oli sulanut pois. Ilma oli suorastaan todella masentava, olisi vain pysynyt se kaunis lumi maassa ja pakkasta 10 astetta. No ilmalle ei voi mitään ja onhan tässä kokonainen vuosi aikaa treffailla berni kamuja :)


Me otettiin tänään sisällä pieni toko tuokio, koska ulos ei ton ilman takia viitsitty mennä. Harjoiteltiin tällä kertaa ainoastaan paikkamakuuta, kun siinä on ollut ongelmia. Paikkamakuu tehtiin samalla tavalla kuin se tehtäisiin kokeissakin eli koira ensin sivulle, josta käsky maahan. Itse menin vain parin metrin päähän, koska meillä ei ole sisällä kauheasti mahdollisuutta mennä kauemmas. Otin noin 2 minuutin paikkamakuun ja Senni taitavasti pysyi paikallaan, eikä kääntynyt lonkalleen makaamaan, jes! Palasin takas vierelle ja otin käskyn sivu. Palkkasin ja annoin Super kehut, jonka jälkeen leikittiin hetki yhdessä. Vitsit meillä oli hauskaa pitkästä aikaa ja näki miten Sennikin oikein nautti. Loppu päivä ollaan oikeastaan vain hölläilty ja oleskeltu kotosalla.

Sateesta ja synkästä ilmasta huolimatta koiranomistajan on lähdettävä ulos eli loppu illan suunnitelmissa meillä onkin lähteä lenkille ja nauttia alkaneesta vuodesta! Miten teidän uudet vuodet meni ja tulikos tehtyä jotakin lupauksia? :)

Senni tarkastelee lenkki säätä! :)