lauantai 23. toukokuuta 2015

Onnellinen omistaja

Ei ole hetkeen ollutkaan ihan perus mitä meille kuuluu postausta, joten päätin toteuttaa sen nyt. Vaikka me ei yli vuoteen olla Palveluskoirien treeneissä käyty niin me ollaan silti tehty vaikka mitä treeniä. Ollaan jäljestetty, tottisteltu, nähty koirakavereita ja käyty metsä lenkeillä. Meidän elämä on tammikuun jälkeen koostunut aika pitkälti siitä, että kerran viikkoon otetaan kunnon tottis treenit ja muuten vaan käyty pitkillä lenkeillä. Suoraan sanottuna mua ei oo hetkeen huvittanut mennä treenaamaan seuran treeneihin, koska se tuo liikaa muistoja mieleen.

Eilen me lähdettiin aamusta uittamaan Senniä Ruostejärvelle, koska mittari näytti +18 astetta. Onkohan se kesä nyt vihdoinkin tekemässä tuloaan? Senni nautti ihan hirmuisesti uimisesta ja saikin uida pidemmän tovin. Uimisen jälkeen tehtiin puolen tunnin lenkki ja sen jälkeen käytiin vie uusiksi uimassa. Itse tyydyin vaan kastelemaan jalkani, sillä vesi ei ollut vie lämmintä.

Kello alkoi olemaan jo sen verran paljon, että suunnattiin autolle ja lähdettiin kotiin kuivattelemaan. Kotona ehdittiinkin olemaan kolmisen tuntia, kun päätettiin lähteä uusiksi takaisin Ruostejärvelle nauttimaan lämpimästä ilmasta ja Sennikin saisi nauttia ulkoilusta.

Tällä kertaa kierrettiin pidempi lenkki ja yli puolet lenkistä Senni sai mennä vapaana ja kyllähän siitä koirasta huomasi, että se nautti paljon enemmän kun sai mennä vapaana. Hienosti oli myös Sennillä korvat mukana koko lenkin ajan ja totteli käskyjä, jos ei annettu lupaa mennä järveen niin sinne ei myöskään mennyt. Super hienoa huomata, että se oikeasti tottelee, kun uskon vaan siihen tarpeeksi. Eli olisiko aika lisätä näitä vapaana kulkemisia lenkillä, jos ollaan metsässä?
Lenkin aikana Senni kävi monta kertaa uimassa ja sai aina uutta virtaa, jotta jatkettiin matkaa. Käveltiin yhteensä noin kahdeksan kilometriä ja kyllähän sen omissa jaloissakin tunsi, että koko päivän oli kävellyt ja ollut ulkona, ilman että olisi välillä istunut. Senni oli niin iloinen ja väsynyt lenkistä, että nukkuikin koko auton matkan takaisin kotiin ja jatkoi uniaan vielä kotona. Onnistunut päivä siis takana ja onnellinen omistaja, kun uskaltaa luottaa koiraan enemmän ja päästää sitä kulkemaan vapaana.
Käyttekö te paljon koirienne kanssa ulkoilemassa niin, että ne saa juosta vapaana? Uskallatteko luottaa siihen, että ne tottelee käskyjänne vapaanakin? :)

perjantai 22. toukokuuta 2015

Antassun huikea maailma

Mä olen aina ollut todella huono tekemään käsitöitä. Innostun tekemään esimerkiksi isoäidinneliöitä, mutta hetken päästä se innostus lopahtaa ja sitten niiden tekeminen jää. Jokunen aika sitten tutustuin Antassun verkkokauppaan ja näin miten paljon siellä on kaikkia hienoja koristenauhoja, helmiä, kankaita, paracord-naruja, nappeja, strasseja, niittejä ja vaikka mitä kivaa käsityöihmisille. Jos ei itse halua alkaa valmistamaan koiralle tarvikkeita, niin sivuilta löytyy myös valmiita tarvikkeita mm. viilennystuotteita ja pantoja, valjaita ja taluttimia.
Laitoin ensimmäisen tilauksen Antassun verkkokauppaan viime viikolla ja tilaus saapui tämän viikon maanantaina. Eli mikä parasta huiman valikoiman lisäksi, toimitusaika on todella nopea ja tuotteita ei tarvitse odottaa kauan, jolloin innostus tarvikkeiden tekoonkin säilyy. Koska innostus käsitöihin ei ole koskaan ollut suuri, päätin aloittaa tekemällä paracord-narusta Sennille kauniin hihnan. Jos joku muukin haluaa kokeilla hihnan tekoa niin Antassun sivuilta löytyy ohje.
Innostuin niin paljon tällä kertaa käsitöiden tekemisestä, että kohta pitää tehdä toinen tilaus, sillä haluan tilata pannan tekoa varten tarvikkeita. Eli seuraavaksi pääsen taiteilemaan ompelukoneen kanssa. Itse tekemä panta tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kaupasta ostettu ja siitä syystä päätän kokeilla miten siinä onnistun. Pannasta tulee myös kuvia tänne teidän ihasteltavaksi, sitten kun se valmistuu.

Suosittelen kaikkia tykkäilemään Antassun Facebook sivuista, sillä siellä on usein kivoja arvontoja ja alekoodeja.

(*postaus toteutettu yhteistyössä Antassun kanssa)


Onko joku muu valmistanut Antassun tuotteista koiralleen tarvikkeita? Kommentteihin saa laittaa linkin postaukseen, joissa tarvikkeita näkyy :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Match Show 16.5.

Jo toiset mätsärit meidän paikkakunnalla ja vielä saman viikon aikana. Eilen illalla oltiin pakattu jo laukku valmiiksi ja tänään aamulla lähdettiin puoli 11 aikaan ajelemaan kohti mätsäri paikkaa. Silloin paikalle ei vielä ollut paljoa porukkaa ja saatiinkin ihan rauhassa ilmoittautua ja käytiin vie pienellä lenkilläkin ennen kehän alkua.

Ennen kehien alkua juteltiin tuttujen kanssa ja harjoiteltiin vie seisomista. Yli tunnin odottelun jälkeen oli meidän vuoro mennä kehään ja tällä kertaa meidän parina oli shikoku rotuinen koira. Tälläkin kertaa meillä oli oikein mukava tuomari, joka tutki tarkasti hampaat ja kopeloi koiraa kauttaaltaan sekä kysyi koiran iän. Nämä tuomarit ovat mukavia ja tällaisia toivon lisää mätsäreihin!
Me saimme tälläkin kertaa sinisen nauhan ja parimme sai punaisen nauhan.
Sinisten kehässä meitä oli kymmenen koiraa kilpailemassa. Tuomari juoksutti ensin kaikki kaksi kertaa kehän ympäri, jonka jälkeen seisotimme koirat. Tässä vaiheessa pudotettiin neljä kisaajaa pois, mutta me saimme jatkaa vielä. Juoksimme taasen kehän ympäri ja seisotimme. Nyt pudotettiin vielä kaksi pois ja me jäimme neljän parhaan joukkoon. Vitsit mikä fiilis oli, kun tajusin että tälläkin kertaa me pääsimme neljän parhaan joukkoon. Me sijoitumme tällä kertaa sinisten neljänneksi.
Heti palkintojen jälkeen suuntasimmekin kotiin, sillä ulkona oli niin kylmä, ettei viitsitty jäädä katselemaan kehiä loppuun. Nyt takana on jo toinen onnistunut mätsäri ja innolla odotetaan kesäkuun kahta mätsäriä, jonka jälkeen suuntammekin sitten virallisiin kehiin Tuuriin.
Isot aikuiset SIN4

perjantai 15. toukokuuta 2015

Match Show 14.5.

Eilen Jokioisten eläinsuojeluyhdistys järjesti helatorstaina mätsärin, johon päätettiin mekin osallistua. Aurinko paistoi lämpimästi taivaalta, joten saatiin hieno ilma taasen mätsäriin. Lähdettiin hiukan ennen kymmentä autolla kohti Talsoilaa ja paikan päällä käveltiin pieni lenkki. Lenkin jälkeen huomasin, että olin unohtanut rokotustodistuksen kotiin, joten ei auttanut muu kuin lähteä käymään kotona. Onneksi matkaa ei ollut autolla kuin kymmenisen minuuttia, joten oltiin takaisin paikalla ennen kuin porukkaa oli paljon. Menin ilmoittamaan Sennin isoihin koiriin, jonka jälkeen mentiin kehän laidalle odottelemaan. Harjailin Sennin turkin ja harjoiteltiin hieman kehää varten, jonka jälkeen vaan oltiin ja odoteltiin.

Yhdeltätoista kehät alkoivat ja me oltiin neljäntenä vuorossa. Tuomari juoksutti ensin meidät pareittain kehän kaksi kertaa ympäri. Sen jälkeen oli meidän parimme vuoro olla arvostelu vuorossa. Meidän parin jälkeen oli meidän vuoro. Ensimmäisenä tuomari tuli tarkastamaan hampaat ja hieman kopeloi koiraa, plussaa tästä! Sen jälkeen juostiin kehä kerran ympäri ja edestakas. Me saatiin tällä kertaa sininen nauha, mutta ei se meitä harmittanut. Sillä kokemustahan mätsäreihin mennään hakemaan.
Koiria oli sen verran vähän, että ei jouduttu kuin puoli tuntia odottelemaan, kun oli jo aika mennä sinisten kehään kilpailemaan. Tuomari juoksutti meitä varmaan viisi kertaa kehän ympäri, jonka jälkeen seisotettiin koirat. Muutama koira tipahti siinä vaiheessa pois, mutta me jäätiin edelleen kehään. Kun tuomari oli valinnut neljänneksi ja kolmanneksi tulevat koirat, mua alkoi oikeesti jännittään. Me ja labradorinnoutaja oltiin enää kehässä taistelemassa ykkös paikasta.
''Me ollaan jo toisia, joten mä en seiso enää''
Tuomari juoksutti vie meidät kerran kehän ympäri ja sanoi, että nyt on vaikea valinta. Meille napsahti mätsäristä tällä kertaa sijoitus kaksi! Siis vau, me ensimmäistä kertaa päästiin palkinnoille asti Sennin kanssa ja heti napsahti SIN2. En voisi ylpeämpi olla tuosta rakkaasta <3
Jee me tehtiin se!
Toisen sijan halit <3
Meille jäi todella hyvä maku suuhun tästä kokemuksesta. Kehät oli järjestetty hyvin ja kehät meni sujuvaa tahtia eteenpäin. Ei jouduttu kauheasti odottelemaan ja mikä parasta, tuomari tällä kertaa myös katsoi hampaat ja kopeloi. Huomenna suunnataan taasen mätsäreihin, jotka järjestetään ihan tuossa kävelymatkan päässä. Huomisen jälkeen on vielä kaksi mätsäriä, ennen kuin suunnataan ekaan virallisiin näyttelyihin Tuurin Miljoonakoiraan.
Isot aikuiset SIN2

torstai 14. toukokuuta 2015

Nyt on teidän vuoro!

Koska lukijoita on tullut nyt paljon lisää, niin on teidän vuoro päättää mistä me kirjoitamme :) Heitelkää ehdotuksia kommentteihin niin me toteutamme niitä. Olisiko päivä kuvina postaus kiva vai arvonta? Se on nyt teidän päätettävissänne mitä haluatte meidän kirjoittavan :) Aikaa ehdotuksille on 31.5. asti.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Nyt saadaan meidän karkuri kotiin

Postaus toteutettu yhteistyössä Nimilaatat.com kanssa!

Lehdistä ja sosiaalisesta mediasta saa nykyään usein lukea miten lemmikkejä on kadonnut, lähtiessään riistan perään tai vain säikähtäessään esim. ilotulitteita. Koskaan ei voi olla varma, että se oma koulutettu tai vähemmän  koulutettu koira ei lähde mihinkään ja sen vuoksi onkin hyvä olla siru ja lisäksi esim. kaulapannassa omistajan yhteystiedot. Nyt kun olen alkanut pitämään Senniä enemmän vapaana lenkillä niin on meille tullut ajankohtaiseksi se, että Senniltä löytyy nimilaatta, josta käy ilmi puhelinnumeroni. Eihän sitä koskaan tiedä, jos tuo päättää lähteä jonkin eläimen perään.

Postista tuli tänään uudelta yhteistyökumppaniltamme saamamme kauniit nimilaatat. Koska meidän perheessä on vain yksi koira, menee toinen nimilaatoista Sennin valjaisiin ja toinen kaulapantaan. Kätevää, että sekä valjaissa että pannassa on nimilaatta, koska me käytämme vuorotellen lenkillä valjaita ja pantaa. Verkkokaupassa oli niin paljon erilaisia nimilaatta vaihtoehtoja, että mä kieltämättä käytin varmaan lähemmäs tunnin niiden selaamiseen, että sain valittua kaksi minun silmääni miellyttävää laattaa. Fontinkin sai itse valita ja sen päättämiseen meni myös hetki. Laatat tulivat siististi kauniiseen pussukkaan laitettuna ja näin niihin ei ollut kuljetuksen aikana tullut mitään naarmuja.

Luun muotoinen pinkeillä timanteilla varusteltu laatta kantaa verkkokaupassa nimeä Elegance ja on kooltaan 4 x 2,5cm. Laatta on materiaaliltaan rosterilla pinnoitettua messinkiä. Se sopii hyvin meidän prinsessalle, sillä pitäähän jokaisella koiralla olla vähän timantteja, kun ulkoilee. Tuote on todella vankkaa tekoa ja sitä kiinnittäessä huomasin, että ei se helpolla kyllä pääse hukkumaan.

Pyöreä pinkeillä timanteilla varusteltu laatta kantaa verkkokaupassa nimeä Glamour ja on myös kooltaan 4 x 2,5cm. Tässä laatassa etupuolella on Sennin nimi ja takapuolella minun puhelinnumeroni. Tämä oli myös todella vankkaa tekoa.

Molemmat laatat olivat juuri sellaisia kuin olin niiden kuvitellut olevankin. Molemmissa oli siistit kaiverrukset, joista olen iloinen. Nyt saadaan meidänkin karkuri kotiin, jos se joskus päättää lähteä omille teilleen.

Suosittelen kaikki lemmikin omistajia hankkimaan laadukkaat nimilaatat, jotta karkurit saadaan turvallisesti kotiin. Ehdottomasti tuleville koirillenikin aion hankkia tällaiset laatat, sillä näistä on suuri hyöty karkaamisen varalta! Nyt voimme turvallisin mielin lenkkeillä ja valjaita sekä pantaa koristaa kauniit timanttiset nimilaatat. Kiitos nopeasta toimituksesta ja kauniista laatoista Nimilaatat!

Paljon kiitoksia Nimilaatat yhteistyöstä, jota blogini kanssa teette!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sata lasissa hiekkamontuilla

Maanantaina mun sisko lähti takaisin kotiinsa ja se tarkoitti myös sitä, että Leevi lähti. Senni katseli ikkunasta piippaillen, kun Leevi hyppäsi autoon. Päätettiin syömisen jälkeen lähteä juoksuttamaan Senniä vapaana ja tällä kertaa suuntana oli korkea harju. Sennille ei tehnyt yhtään tiukkaa juosta harju ylös ja se juoksikin ihan sata lasissa. Harjun ylhäältä me lähdettiin kävelemään eri reittiä takaisin alaspäin ja matkalla nähtiinkin mäyräkoira. Senni tajusi, että toinen on niin matala, että sen kanssa ei voi painia niin se lysähti maahan makaamaan ja mäykky sai rauhassa haistella.

Mäykyn luota me jatkoimme matkaa hiekkamontulle, jossa Sennin sai juosta rinnettä ylös. Siinä vaiheessa rupes Sennikin jo väsymään, kun tassujen alla oli santaa ja oli raskaampi juosta ylös. Yritin itsekin kiivetä rinnettä ylös, mutta ei siitä tullut mitään. Ainoastaan tuli lenkkarit täyteen santaa! Hiekkamontulta jatkoimme matkaa kohti autoa, sillä Senni alkoi olemaan jo sen verran väsynyt. Autolla ei tarvinnut kuin avata takaluukku niin koira istui jo siellä tyytyväisenä. Onnistunut riehumislenkki oli takana ja illalla tehtiin vain pieni lenkki.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Tää on mun kaveri

Sunnuntaina me lähdettiin heti aamusta puoli kahdeksan aikaan koirapuistoa kohti mun äidin ja siskon kanssa, sillä ajateltiin, että silloin siellä ei olisi vie ketään muita. Ja eihän siellä ketään ollut eli saatiin ihan rauhassa olla. Heti aamusta paistoi mukavasti aurinko ja se lämmitti, joten viihdyttiin pitkä tovi puistossa. Senni ja Leevi juoksi sata lasissa ympäri tarhaa ja milloin toinen oli toisen korvassa kiinni ja milloin toinen makasi toisen päällä. Parhaimmista taisteluista ei ehtinyt ottamaan kuvia, mutta kyllä kameralle taltioitui hyviä otoksia. Oli niin ihanaa katsella, kun koirat temmelsi ja murisi toisilleen, samalla kun molemmilla heilui hännät.

Kellon lähennellessä puoli yhdeksää huomasi, että moni koiran omistaja oli lähtenyt koiriensa kanssa aamu lenkille. Puiston ohi meni kolme koiraa, joista viimeiselle koiralle Leevi haukkui ja oli sitä mieltä, että ''tänne ei tarvitse tulla''. Siitä Leevi juoksikin sitten äkkiä Sennin luokse ja parkkeerasi itsensä ihan Sennin kylkeen kiinni sillä olemuksella, että ''tää on mun kaveri''. Kyllä siinä rupesi vähän hymyilyttään. Yhdeksän aikoihin lähdettiin puistosta kävelemään kotia päin ja matkalla poimittiin valkovuokkoja.

 
Moni onkin varmasti huomannut jo meidän uuden hienon bannerin ja siitä suuri kiitos kuuluu Luuhullut-blogin Nooralle! :)

maanantai 4. toukokuuta 2015

MotoCenter Cross Country

Riihimäen MPKK järjesti lauantaina Lopen Räyskälässä MOTOCENTER CROSSCOUNTRY-kilpailut, joita me lähdettiin Sennin, Leevin (siskon koira) ja mun isän kanssa katselemaan. Tapahtumassa oli 382 osallistujaa ja yleisöäkin oli paikalla paljon. Koirat sai sosiaalistua ihmisten joukossa ja kumpikaan ei välittänyt vaikka kisoista lähti kauhea meteli.

Oli mielenkiintoista taluttaa kahta koiraa samaan aikaan, kun yleensä tottunut taluttamaan vain tuota omaa karvakorvaa. Hyvin se kuitenkin sujui ja ehjinä päästiin takaisin kotiin. Koirat paini keskenään metsässä ja välillä oltiin hihnojen kanssa kyllä niin solmussa, että piti painit keskeyttää. Painien keskellä pidettiin juomatauko ja molemmat makoili rauhallisina. Kisoja oltiinkin katsomassa yli neljä tuntia ja sen huomasi koirista, sen verran väsyneitä olivat kun kotiin lähdettiin autolla ajelemaan. Ja hyvissä ajoin lähdettiinkin kotiin, nimittäin alkoi vettä satamaan.